Ninjago-porukasta on kaksi poissa. Tosin tilannetta hieman tasaa se, että myös yhden kärmeisen kultainen sauva on samoilla teillä tietämättömillä. Tai oikeastaan tiedämme tavallaan aika tarkasti missä ne ovat; päiväkodin pihalla, kiipeilytelineiden alla, siellä missä on paljon, PALJON sitä hiekkaa..
En ole ihan varma kumpaa tämä suunnaton tragedia kosketti enemmän, poikaa vai äitiä. Varsinkin kun vielä siinä lapiolla pihaa kaivaessani menin toteamaan, että "uusia Legoja ei varmaan sitten tule enää ikinä"! Itseäni harmittaisi jo nyt, jos vaikka uusia Legoja ei tulisikaan enää ikinä. Poika näytti ottavan asian hieman rauhallisemmin. Ehkä jopa liian luottavaisena siitä, että uhkaus kuitenkin unohdettaisiin jo heti seuraavassa käänteessä?!
Aiemmin meillä on Legot jätetty kotiin tarhaan lähtiessä, mutta tällä kertaa annoin luvan ottaa muutaman 'ukkelin' mukaan, koska poika on tähän asti aina osannut huolehtia leluistaan, ja ne ovat kaikki olleet hoitopäivän jälkeenkin vielä tallella.
 |
| Tässä pestynä ja kuivumassa se, mitä oli hoitopäivän jälkeen tänään tallella. Edelleen missing in action kaksi ninjaa aseineen, sekä yksi kultainen käärmesauva. |
Koska Legot on nyt rangaistukseksi (meille kummallekin) siivottu takavarikkoon pariksi päiväksi, jäljellä on vain Lego-kuvastot, joita meillä on ainakin vuoden ajan hartaudella luettu niin iltasaduksi, aamusaduksi kuin päiväsaduksikin, sohvalukemisena sairastaessa, matkalukemisena lomilla, ajankuluksi tyhjänä hetkenä ja kirjettä joulupukille kirjoitettaessa.
 |
| Näillä mennään.. |
 | ||||
| Onneksi kohta ilmestyy uusi kuvasto, alkaa edellisistä jo sivut irtoilla! |
Kehtaisikohan päiväkodin pihaa mennä tonkimaan hoitopäivän päätyttyä ja tarhalaisten kotiin lähdettyä..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.